Sorrutko kertomaan itsellesi satuja?

Jätätkö asioita tekemättä vain koska joku on joskus sanonut sulle ettei susta ole siihen tai ajattelet ettei enää tän ikäisenä tai tekisin, mutta…. Älä usko satuja vaan luota siihen että kyllä asiat on mahdollisia ja sä pystyt, JOS HALUAT.

Asia on nääs niin, että me pystytään aika uskomattomiin asioihin. Näitä tarinoita on ympärillämme joka puolella. Kysymys on vaan siitä halutaanko me oikeesti sitä mitä me luullaan haluavamme. Tietenkin on asioita jotka ei onnistu vaikka kuinka haluaisimme, mutta useimmat asiat on kyllä saavutettavissa.

Haluan juosta kympin, mutten ikinä pystyisi siihen. Etkö oikeasti? Kerrotko tarinaa vai oletko jo yrittänyt?

Haluan laihtua viisi kiloa, mutta kun on kaiken maailman juhlapyhiä ja kissanristiäisiä (ei ehkä korona-aikana;). Onko juhlat ja pyhät oikeasti syy miksi et aloittaisi matkaa tavoitteeseesi? Vai onko se jokin muu? Jos ajattelet elämää, aina on jotain. Koskaan ei ole oikea hetki.

Totta on, ettet ehkä juokse kymppiä harjoittelematta tai pudota viittä kiloa yhdessä päivässä, mutta kärsivällisellä harjoittelulla ja elämäntapamuutoksella nämä molemmat ovat saavutettavissasi, jos vain SINÄ HALUAT.

Kerro oletko sä joskus onnistunut selättämään sadunkertojasi?

-Minna

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *