Ootko koskaan leikkinyt ajatuksella?
Onko olemassa jokin raja mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta? Kuka tämän rajan vetää tai miten se on syntynyt?
Usein me asetetaan rajat ihan itse. Ne saattaa syntyä jonkun sulle sanomasta lauseesta tai asiasta minkä olet kokenut. Omana esimerkkinä mulla on mm. laulaminen. Mä en laula koskaan, ikinä julkisesti. Se on vaan asia mitä en tee vaikka mua painostettaisiin kuinka. Mun pää vaan kertoo mulle ”et osaa laulaa”. Ihailen ihmisiä ketkä osaa ja uskaltaa laulaa julkisesti.
Loin itselleni rajat laulamiselle jo alakoulussa, kun hain ja en päässyt koulun kuoroon. Tai olisin päässyt, mutta en laulamaan vaan soittamaan jotain kapuloita. Muistan tämän tapahtuman edelleen kirkkaasti, kuinka pettynyt silloin olin. Varmasti opettaja oli ihan oikeassa laulutaidoistani, mutta vasta nyt aikuisena sen ymmärtää miten koetut ja toisille sanotut asiat vaikuttavat tulevaisuuteen ja siihen mihin asioihin ryhdymme.
Onko sulla samanlaisia kokemuksia?
-Minna